Olen ihan tavallinen nuori nainen. Teen ahkerasti töitä, hoidan raha-asiani ajallaan, minulla on lemmikkejä ja kaupungin vuokra-asunto. Silloin tällöin ostan kukkia, ne vaan kuolevat aina liian aikaisin. Käyn välillä lenkillä ystäväni kanssa ja jäämme joka kerta rappuun juttelemaan pitkäksi aikaa.

Lapsuuteni oli ihan ok, traumoja jäi mutta aina oli katto pään päällä enkä nälkääkään nähnyt vaikka tilanteet usein muuttuivatkin.

Olen ollut huono miesten kanssa, leikkinyt tunteilla ja tehnyt törkeyksiä. En ole silti paha ihminen.

Elämäni on aloittelevan keskiluokkaisen unelmaa, päivästä päivään töitä ja velvollisuuksia. Palkkapäivänä kiitän ja kumarran. Muina päivinä yritän kuulostella onko tämän kuoren sisällä elämää ollenkaan.

Sitä minä alan nyt selvittämään.