En tiedä onko hyvä idea kirjoittaa tästä. Olo on ollut sekava nyt useamman päivän.

Uuden vuoden kunniaksi päätimme trippailla kunnolla, oli tinat ja raketit ja suitsukkeet ja tähtisädetikut valmiina, hyvä mieli ja muutama mieto juoma. Innoissamme odottelimme vaikutusta jonka alkamiseen yleensä mennyt tunti öbaut. Nyt vartin jälkeen jysähti kovasti. Hieman huolestuin siinä mutta toisaalta innostuin vain enemmän. Juttu luisti ja oli hauskaa, sitten alkoi minulla pimetä päässä. Tajuissaan pysyminen oli hankalaa. Pian en nähnyt enää mitään, vain valoja ja varjoja siellä täällä. Ne kiersivät ja kiemurtelivat mutten saanut mitään selvää. En voi enkä halua tarkemmin kuvailla, mutta seuraavat tunnit olivat yhtä helvettiä. Toisen kasvava hätä ja oma toiminta- ja puhekyvyttömyys olivat ajaa hirveisiin tekoihin. En ihmettele jos joku on tappanut itsensä vastaavassa tilassa. Onneksi en pystynyt liikkumaan kunnolla, en tiedä mitä olisin tehnyt. Outoja asioita tapahtui eikä niistä tulla puhumaan kenellekkään koskaan. Kasvot kiertyivät itsensä sisään, samoin aika. Aika vain katosi jonnekin. Tuntien ajan kuuntelin anelua ja hätähuutoa, ja yhtäkkiä aika imeytyi itseensä ja kaikki tuntui korkeintaan puolelta tunnilta, vaikka samalla muisti koko pitkän piinan. Loppuyö meni rauhallisesti uupumuksen takia. Koko seuraava päivä meni epäuskon ja järkytyksen vallassa, itkukin pääsi illalla. Vieläkin omituinen olo.

Visuaalit olivat aivan hullut ja jäi kyllä käteen hyviäkin juttuja. Mutta kyllä olisi pitänyt jonkun olla rauhoittelemassa ja vahtimassa, en tiedä mitä tekisin jos tilanne olisi äitynyt pahemmaksi ja jollekin olisi sattunut jotain pahempaa.

Näillä fiiliksillä uuteen vuoteen, ainakin unohtumaton kokemus.

Neljä päivää armotonta tamppausta ja sekoilua tiedossa. Siellä näemme siis.

Olin tässä syksyn aikana kerran naksuttelemassa mutta siitä ei kovin paljoa kerrottavaa löydy. Ihan perushauskaa kuten aina, ei mitään ihmeellistä tapahtunut. Piristi mukavasti harmauden keskellä. Nyt lähipäivinä lähtee tilaukseen jotain erittäin mukavaa. Oh hell yes, jos ehtii uudeksi vuodeksi, trippailua ja ilotulitteita! Kipristää mahaa jo pelkkä ajatus, hyvällä tavalla siis.

Työt kai loppuvat nyt keväällä, toisaalta haluaisin painaa duunia rahaa tahkoten (tällä alalla, in my dreams) ja toisaalta haluan vaan olla rauhassa ja lomailla ja olla stressaamatta. Taitaa olla niin, että haen ansiosidonnaista ja lepuutan riekaleisia hermojani kesän yli. Tottakai työpaikkoja katsellen mutta mihinkään itseäni pakottamatta.

Kerran sitä vaan nuoria ollaan.. T. tuleva pummi.

Kyyditykset olivat ongelma kuskin pilalle madalletun auton ja tapahtuman syrjäisen sijainnin takia. Valotikut käsiin ja liftaamaan vaan. Roihut ilmestyivät näkyviin, jännitys kipristi mahaa, savu tuoksui mahdottoman hyvältä. Lipunmyynnin jälkeen oli vielä hiekkatietä käveltävänä, pian kuitenkin sukelsimme pimeälle metsäpolulle. 

Tuikut valaisivat kulkuamme, rytmi alkoi kantautua korviin. Suunnistimme ensin chillille etsimään porukkaamme joka oli saapunut pari tuntia ennen meitä kyyditysten takia. Dekot olivat upeat, nuotiot loimusivat ja ihmisten puheensorina säesti musiikkia. Muistatteko lapsuutenne majaleikit? Tuolien päälle viritettyjä vilttejä ja pyyhkeitä? Olimme juuri astuneet valtavaan vilttimajaan jossa värit läikähtelivät seinillä ja katossa. Lapsuudesta tuttu tunne valtasi mielen kokonaan. Samaan aikaan majassa jännitti, mutta kuitenkin oli turvassa. Maailmaa pakoon sinne missä ihmisen on hyvä.

Lähdimme toista tuikkupolkua pitkin päälavalle jatkamaan etsintöjä jotka tuottivatkin heti tulosta. Dekot olivat henkeäsalpaavat.. Sydän otti musiikin rytmin lasereiden piiskatessa savuntäyteistä yöilmaa, tuhansien värien välkkyessä verkkokalvoilla. Ihmiset tanssivat transsissa, joku taiteili poiden kanssa hypnotisoiden minut kokonaan. UV-valo sai kaiken hohtamaan niin epätodellisesti ettei enää tiennyt missä menee aidon ja epäaidon raja.

Istahdimme nuotion ääreen termoskahville levähtääksemme hetken. Voiko tämän parempaa olla? Rakkaita ihmisiä nuotiokahvilla kanssani syksyisessä yössä. Nousu, rytmi, transsi, euforia.

Tämän tyylisissä tapahtumissa parasta on rähinän olemattomuus. Kukaan ei tappele eikä huuda. Et tunne ketään mutta olet kuitenkin yhteydessä kaikkiin. 

Yö muuttui aamuksi. Oli lähdettävä kävelemään ja hyvästeltävä metsä, ainakin seuraavaan kertaan saakka. Oli jo valoisaa, sumua olisi voinut leikata veitsellä. Miten ihmiset jaksavat pyörittää elämäänsä töiden ja ryyppäämisen voimalla? Työ uuvuttaa ja alkoholi turruttaa, ei ihme jos väsyy. Tuntuu että omat ongelmat kutistuivat tämän reissun aikana todella paljon. 

Jos tarvitset kevyttä terapiaa tai suhteellisuudentajua ongelmiisi ja haluat vielä pitää kaiken lisäksi hauskaa, suosittelen.

Poi-tanssija.

Sen haistaa tuulesta. Kesä on ohi. Surua.

Ei ole kovin kauaa tapahtumaan jota onkin jo odotettu. Keskellä metsää koko yön kestävää tanssia, nuotioita, valoja, ihmisiä, musiikkia. Vasta ilmoitettiin koko hommasta, onneksi järjestetään tänä vuonna. Luulin että ainoa kiintopiste on marraskuussa kun lempibändini saapuu Suomeen, mutta onneksi viimein sattui osumaan vapaalle viikonlopulle jotain kivaa. Hieman kyllä jännittää, viime kerrasta on aikaa. Minulla on myös ollut hieman vaikeita jaksoja elämässä kesän aikana, toivon että mieliala nousee tässä välissä. Muuten ei ole kovin hyvä.

Leivoin muuten muffinsseja tuossa yksi päivä. Sellaisia mukavia spesiaalimuffeja. Kaupassa käyminen oli aivan järkyttävää, kuumotus level 666. Koomasin tunti tunnin perään. Seuraava päiväkin meni ihan ohi. Huhh.

Ajatus ei pysy oikein kasassa, olen ikävöinyt skarppina oloa. Tuntuu että elämä menee sumussa, päivät vaan katoavat. Lapseni, juoskaa jos vielä voitte. Älkää loikatko mukaan oravanpyörään vaan luokaa oma elämänne itseänne ja muita kunnioittaen. Muuttakaa kanssani kauas pois. Valmistautukaa muutokseen avartamalla itseänne. Päästäkää päähänne uusia ajatuksia ja tutkikaa niitä eri kanteilta, menkää luontoon ja kuunnelkaa mitä metsä teille kertoo sillä luonto on totuus.. Ajatelkaa joko ilman apua tai avun kanssa. Tärkeintä on tunnustaa ajatuksensa eikä tuomita niitä.

Kesä mennyt töissä. En ehtinyt/jaksanut/muistanut/viitsinyt kirjoittaa kesäkuisista karkeloista ja sinne asti on turha yrittää hirveitä muistella. Sen voin kuitenkin sanoa, että paikka oli aivan upea hylätty varasto. Täynnä graffiteja ja pölyä. Erittäin mukava ja onnistunut ilta vaikka osa porukasta jäikin kotiin. Pää janoaa jo jotain äksöniä, liian pitkä aika edellisestä. Työ turruttaa aivot samoihin kaavoihin, vähän pakkokin että muistaa miljoona päivittäistä hoidettavaa rutiinia. Tahtoisin maalle tai metsään nuuhkimaan puhdasta ilmaa ja kuihtuvaa luontoa, maan tuoksu alkaa jo tulvia kaiken muun yli. Vaikka tuntuu että nyt se kesä vasta alkoikin.

Yritän kehittää jotain josta kirjoitella tänne välillä. Omaksi ilokseni aloitin ja pitkä tauko tuli silti, onneksi ei taida kukaan tätä käydä seuraamassa. Tyhjä ja hölmö kirjoitus mutta eipä ole niin suuri kynnys naputella seuraavaa.