Sen haistaa tuulesta. Kesä on ohi. Surua.

Ei ole kovin kauaa tapahtumaan jota onkin jo odotettu. Keskellä metsää koko yön kestävää tanssia, nuotioita, valoja, ihmisiä, musiikkia. Vasta ilmoitettiin koko hommasta, onneksi järjestetään tänä vuonna. Luulin että ainoa kiintopiste on marraskuussa kun lempibändini saapuu Suomeen, mutta onneksi viimein sattui osumaan vapaalle viikonlopulle jotain kivaa. Hieman kyllä jännittää, viime kerrasta on aikaa. Minulla on myös ollut hieman vaikeita jaksoja elämässä kesän aikana, toivon että mieliala nousee tässä välissä. Muuten ei ole kovin hyvä.

Leivoin muuten muffinsseja tuossa yksi päivä. Sellaisia mukavia spesiaalimuffeja. Kaupassa käyminen oli aivan järkyttävää, kuumotus level 666. Koomasin tunti tunnin perään. Seuraava päiväkin meni ihan ohi. Huhh.

Ajatus ei pysy oikein kasassa, olen ikävöinyt skarppina oloa. Tuntuu että elämä menee sumussa, päivät vaan katoavat. Lapseni, juoskaa jos vielä voitte. Älkää loikatko mukaan oravanpyörään vaan luokaa oma elämänne itseänne ja muita kunnioittaen. Muuttakaa kanssani kauas pois. Valmistautukaa muutokseen avartamalla itseänne. Päästäkää päähänne uusia ajatuksia ja tutkikaa niitä eri kanteilta, menkää luontoon ja kuunnelkaa mitä metsä teille kertoo sillä luonto on totuus.. Ajatelkaa joko ilman apua tai avun kanssa. Tärkeintä on tunnustaa ajatuksensa eikä tuomita niitä.