Reivit olivat hullut. Saatoin nauttia hieman liikaa, mutta suht järjissäni pysyin koko yön. Oli aivan erilaista nannaa kuin viimeksi ja sen kyllä huomasi. Joskus aamuseitsemän, -kahdeksan aikaan lähdimme hipsimään hotellille päin nukkumaan pariksi tunniksi. Al Capone on muuten maukas pikkusikari.
Tuli tampattua tanssilattialla aika mukavasti! Se yhteenkuuluvaisuuden tunne.. Niin ihania ihmisiä, kukaan ei rähise eikä riehu eikä nälvi eikä tappele. Jutellaan kaikkien kanssa estoitta.
Ja miten vaikuttava paikka oli, huhh. Ei ole ennen tuollaisia koristeluja ollut minun läsnäoloni aikana. Jatkoilla oli hieman henkisiä ongelmia lasereiden kanssa, hienon näköistä silti.
Hyvin sumuinen ja surkea kuva.
Vaikka lisäravinne saattoi jonkin verran auttaa, olin pari päivää aika hajalla ihan ymmärrettävistä syistä. Niiiin uupunut muutaman tunnin unten jälkeen. Hotellihuoneessa vaahtokylpy ja nopea valmistautuminen. Liian pian töihin. Alkoi aivan jäätävät päänsäryt oletettavasti viidaudenhampaiden ansiosta, aivan perseelleen meni alkuviikko. Miranax pelasti ja olen taas elävien kirjoissa, huomenna tupareihin, ja niin sekin asia korjaantuu.
Minun piti kirjoittaa tänne syvällinen selonteko, mutta en saa mitään aikaiseksi. Koska nämä jutut koetaan, ei niitä voi selittää. On taas ajateltavaa hetkeksi. Ehkä joskus kehityn kielellisesti niin paljon että kykenen purkamaan edes osan sanoiksi.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.