Uuden vuoden kunniaksi päätimme trippailla kunnolla, oli tinat ja raketit ja suitsukkeet ja tähtisädetikut valmiina, hyvä mieli ja muutama mieto juoma. Innoissamme odottelimme vaikutusta jonka alkamiseen yleensä mennyt tunti öbaut. Nyt vartin jälkeen jysähti kovasti. Hieman huolestuin siinä mutta toisaalta innostuin vain enemmän. Juttu luisti ja oli hauskaa, sitten alkoi minulla pimetä päässä. Tajuissaan pysyminen oli hankalaa. Pian en nähnyt enää mitään, vain valoja ja varjoja siellä täällä. Ne kiersivät ja kiemurtelivat mutten saanut mitään selvää. En voi enkä halua tarkemmin kuvailla, mutta seuraavat tunnit olivat yhtä helvettiä. Toisen kasvava hätä ja oma toiminta- ja puhekyvyttömyys olivat ajaa hirveisiin tekoihin. En ihmettele jos joku on tappanut itsensä vastaavassa tilassa. Onneksi en pystynyt liikkumaan kunnolla, en tiedä mitä olisin tehnyt. Outoja asioita tapahtui eikä niistä tulla puhumaan kenellekkään koskaan. Kasvot kiertyivät itsensä sisään, samoin aika. Aika vain katosi jonnekin. Tuntien ajan kuuntelin anelua ja hätähuutoa, ja yhtäkkiä aika imeytyi itseensä ja kaikki tuntui korkeintaan puolelta tunnilta, vaikka samalla muisti koko pitkän piinan. Loppuyö meni rauhallisesti uupumuksen takia. Koko seuraava päivä meni epäuskon ja järkytyksen vallassa, itkukin pääsi illalla. Vieläkin omituinen olo.

Visuaalit olivat aivan hullut ja jäi kyllä käteen hyviäkin juttuja. Mutta kyllä olisi pitänyt jonkun olla rauhoittelemassa ja vahtimassa, en tiedä mitä tekisin jos tilanne olisi äitynyt pahemmaksi ja jollekin olisi sattunut jotain pahempaa.

Näillä fiiliksillä uuteen vuoteen, ainakin unohtumaton kokemus.

Olin tässä syksyn aikana kerran naksuttelemassa mutta siitä ei kovin paljoa kerrottavaa löydy. Ihan perushauskaa kuten aina, ei mitään ihmeellistä tapahtunut. Piristi mukavasti harmauden keskellä. Nyt lähipäivinä lähtee tilaukseen jotain erittäin mukavaa. Oh hell yes, jos ehtii uudeksi vuodeksi, trippailua ja ilotulitteita! Kipristää mahaa jo pelkkä ajatus, hyvällä tavalla siis.

Työt kai loppuvat nyt keväällä, toisaalta haluaisin painaa duunia rahaa tahkoten (tällä alalla, in my dreams) ja toisaalta haluan vaan olla rauhassa ja lomailla ja olla stressaamatta. Taitaa olla niin, että haen ansiosidonnaista ja lepuutan riekaleisia hermojani kesän yli. Tottakai työpaikkoja katsellen mutta mihinkään itseäni pakottamatta.

Kerran sitä vaan nuoria ollaan.. T. tuleva pummi.

Tuikut valaisivat kulkuamme, rytmi alkoi kantautua korviin. Suunnistimme ensin chillille etsimään porukkaamme joka oli saapunut pari tuntia ennen meitä kyyditysten takia. Dekot olivat upeat, nuotiot loimusivat ja ihmisten puheensorina säesti musiikkia. Muistatteko lapsuutenne majaleikit? Tuolien päälle viritettyjä vilttejä ja pyyhkeitä? Olimme juuri astuneet valtavaan vilttimajaan jossa värit läikähtelivät seinillä ja katossa. Lapsuudesta tuttu tunne valtasi mielen kokonaan. Samaan aikaan majassa jännitti, mutta kuitenkin oli turvassa. Maailmaa pakoon sinne missä ihmisen on hyvä.

Lähdimme toista tuikkupolkua pitkin päälavalle jatkamaan etsintöjä jotka tuottivatkin heti tulosta. Dekot olivat henkeäsalpaavat.. Sydän otti musiikin rytmin lasereiden piiskatessa savuntäyteistä yöilmaa, tuhansien värien välkkyessä verkkokalvoilla. Ihmiset tanssivat transsissa, joku taiteili poiden kanssa hypnotisoiden minut kokonaan. UV-valo sai kaiken hohtamaan niin epätodellisesti ettei enää tiennyt missä menee aidon ja epäaidon raja.

Istahdimme nuotion ääreen termoskahville levähtääksemme hetken. Voiko tämän parempaa olla? Rakkaita ihmisiä nuotiokahvilla kanssani syksyisessä yössä. Nousu, rytmi, transsi, euforia.

Tämän tyylisissä tapahtumissa parasta on rähinän olemattomuus. Kukaan ei tappele eikä huuda. Et tunne ketään mutta olet kuitenkin yhteydessä kaikkiin. 

Yö muuttui aamuksi. Oli lähdettävä kävelemään ja hyvästeltävä metsä, ainakin seuraavaan kertaan saakka. Oli jo valoisaa, sumua olisi voinut leikata veitsellä. Miten ihmiset jaksavat pyörittää elämäänsä töiden ja ryyppäämisen voimalla? Työ uuvuttaa ja alkoholi turruttaa, ei ihme jos väsyy. Tuntuu että omat ongelmat kutistuivat tämän reissun aikana todella paljon. 

Jos tarvitset kevyttä terapiaa tai suhteellisuudentajua ongelmiisi ja haluat vielä pitää kaiken lisäksi hauskaa, suosittelen.

Poi-tanssija.

Ei ole kovin kauaa tapahtumaan jota onkin jo odotettu. Keskellä metsää koko yön kestävää tanssia, nuotioita, valoja, ihmisiä, musiikkia. Vasta ilmoitettiin koko hommasta, onneksi järjestetään tänä vuonna. Luulin että ainoa kiintopiste on marraskuussa kun lempibändini saapuu Suomeen, mutta onneksi viimein sattui osumaan vapaalle viikonlopulle jotain kivaa. Hieman kyllä jännittää, viime kerrasta on aikaa. Minulla on myös ollut hieman vaikeita jaksoja elämässä kesän aikana, toivon että mieliala nousee tässä välissä. Muuten ei ole kovin hyvä.

Leivoin muuten muffinsseja tuossa yksi päivä. Sellaisia mukavia spesiaalimuffeja. Kaupassa käyminen oli aivan järkyttävää, kuumotus level 666. Koomasin tunti tunnin perään. Seuraava päiväkin meni ihan ohi. Huhh.

Ajatus ei pysy oikein kasassa, olen ikävöinyt skarppina oloa. Tuntuu että elämä menee sumussa, päivät vaan katoavat. Lapseni, juoskaa jos vielä voitte. Älkää loikatko mukaan oravanpyörään vaan luokaa oma elämänne itseänne ja muita kunnioittaen. Muuttakaa kanssani kauas pois. Valmistautukaa muutokseen avartamalla itseänne. Päästäkää päähänne uusia ajatuksia ja tutkikaa niitä eri kanteilta, menkää luontoon ja kuunnelkaa mitä metsä teille kertoo sillä luonto on totuus.. Ajatelkaa joko ilman apua tai avun kanssa. Tärkeintä on tunnustaa ajatuksensa eikä tuomita niitä.

Yritän kehittää jotain josta kirjoitella tänne välillä. Omaksi ilokseni aloitin ja pitkä tauko tuli silti, onneksi ei taida kukaan tätä käydä seuraamassa. Tyhjä ja hölmö kirjoitus mutta eipä ole niin suuri kynnys naputella seuraavaa. 

Askelmittari rikkoo jossain vaiheessa 20 000 rajan, keho uupuu mutta mieli ei. Kaikki on niin kaunista että lähes sattuu. Vain metsäkoneiden repimä alue ei ole, raiskattu maa ja revityt juuret kertovat karua tarinaansa siitä kenelle luonto ei kuulu. 

Tuntien vaelluksesta turvonneet jalat saavat viilentyä lammessa, kuusenkerkän maku vielä kielellä kun vesimittari tulee tervehtimään. 

Olo ei ole tällä kertaa eläimellinen, vaan lähestulkoon hengellinen. Tuntee olevansa etuoikeutettu kun saa nauttia luonnosta ja tarkkailla eläimiä, koskettaa kaarnaa ja tuntea sammaleen maiharin alla. Pohjattoman onnellinen. 

Ylihuomenna on tiedossa hieman eri meininkiä vauhdikkaiden juttujen parissa, tuntuu että eilisen vaelluksen jälkeen jaksaa mitä vaan vaikka yöunet taas jäivätkin hieman. En tiedä lukeeko tätä kukaan sen tarkemmin, mutta haastan silti menemään luontoon ja haistelemaan, maistelemaan ja tunnustelemaan. Koska se on täydellistä.

Olen aiemmin tainnut sanoa etten niin kyseisestä aktiviteetista välitä, mutta pakko myöntää että onhan se hauskaa kun ravintola on täynnä jumittavia onnellisia ihmisiä. Musiikki ei niin minun makuuni mutta meni se alas pastillishotin avustuksella. Ei ehkä niin ajatuksia herättävä ilta. Mutta hauska.

Muistan miettineeni vaikka ja mitä, vahvin muisto kuitenkin ajatuksesta "pitäisi olla paperia ja kynä että voisin kirjottaa kaiken ylös kun unohan kuitenkin". Kappas. Sinne meni varmasti keino sotien lopettamiseen ja syöpien parantamiseen, norppien pelastamisesta puhumattakaan.

Kylpyamme teki kyllä hyvää. Tällä kertaa en ollut sekaisin, tai ainakaan eniten, muistan mielestäni kaiken illan kulusta. Pleksit päässä ihmisten kuumottelua keskellä yötä, voi pojat. Naurua riitti taas viikon varastoiksi, hyvää seuraa kun oli :)

Harmittaa, kun en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Ei ole ollut aihetta, vain kuumeinen himo lähteä reiveihin. Olen hieman kysellyt hyvien herkkujen perään, muttei ole ollut juuri tiettyjä liikkeellä. Maybe someday. UV-huulipunia ostin pari kappaletta valmiiksi niin pääsee maalailemaan ihmisten naamoja. Töissä olen ollut senkin edestä, lisätunteja tungetaan joka tuutista. Kun kesäloma alkaa, aion olla kovin wasted!

Nyt kun alkaa lämpö ja kesä, niin pakkasesta kaivetaan kyllä jotain pientä ja jännittävää.. Siitä lisää lähempänä. 

Tuli tampattua tanssilattialla aika mukavasti! Se yhteenkuuluvaisuuden tunne.. Niin ihania ihmisiä, kukaan ei rähise eikä riehu eikä nälvi eikä tappele. Jutellaan kaikkien kanssa estoitta.

Ja miten vaikuttava paikka oli, huhh. Ei ole ennen tuollaisia koristeluja ollut minun läsnäoloni aikana. Jatkoilla oli hieman henkisiä ongelmia lasereiden kanssa, hienon näköistä silti.

Hyvin sumuinen ja surkea kuva.

Vaikka lisäravinne saattoi jonkin verran auttaa, olin pari päivää aika hajalla ihan ymmärrettävistä syistä. Niiiin uupunut muutaman tunnin unten jälkeen. Hotellihuoneessa vaahtokylpy ja nopea valmistautuminen. Liian pian töihin. Alkoi aivan jäätävät päänsäryt oletettavasti viidaudenhampaiden ansiosta, aivan perseelleen meni alkuviikko. Miranax pelasti ja olen taas elävien kirjoissa, huomenna tupareihin, ja niin sekin asia korjaantuu.

Minun piti kirjoittaa tänne syvällinen selonteko, mutta en saa mitään aikaiseksi. Koska nämä jutut koetaan, ei niitä voi selittää. On taas ajateltavaa hetkeksi. Ehkä joskus kehityn kielellisesti niin paljon että kykenen purkamaan edes osan sanoiksi.

Viime kerta kyseisen mukavuuden kanssa oli aivan upeaa, päällimmäiseksi jäi ihmetys siitä kuinka helvetissä alkoholi voi olla laillista ja vielä yleisin bilepäihde. Mielummin pieni jomotus naamassa ja unettomuus, kuin hirveä krapula ja morkkis kun on taas tullut sekoiltua. En vaan käsitä.

Viime kerrasta voisin kertoa sen, että yllätyin positiivisesti kaikin tavoin. Tunsin olevani elämäni voimissa. Jaksoin paahtaa läpi yön, keskustelin syvällisiä, biletin, tanssin, olin elossa kaikin tavoin. Aistit avoinna, nuorena, villinä, vapaana. Koko ajan skarppina ilman yrittämistä. Vertaa alkoholiin; nousussa mukavaa kunnes puhe alkaa sammaltamaan, ote herpantuu. Tulee joko huono olo tai kontrolli pettää, jos taas nousut jäävät laimeiksi niin alkaa nukuttamaan ja ilta olikin siinä. 

Aamulla uupunut mutta onnellinen, ruoka maistui vähän huonosti mutta meni alas kuitenkin. Pienestä väsymyksestä huolimatta reipas olo, tarkat liikkeet. Mitäs krapula-aamuna kuuluu? Turha varmaan luetella.

Eihän meillä työssäkäyvillä ole aikaa sairastaa krapulaa.

Toivottavasti seuraava postaus kertoo onnistuneista reiveistä, wish me luck. 

Puheenaiheita kuitenkin riitti. Kuinka maapalloa käännetään nurinpäin, kaivetaan helvetti ylös. 

Seuraavan kerran terveenä ja ilman savua. Olisikin liikaa vaadittu jos joka kerta onnistuisi yli odotusten.